maanantai 28. maaliskuuta 2016

Yht'äkkiä merimieskassia ommellessani ja siihen ohjeita etsiessäni tuli mieleeni, että miks'en perustaisi omaa blogia. Joten . . . tässä se on!


Tämä kuva yhdistää kaksi rakasta harrastustani. Olen opiskellut ja opettanut sukututkimusta vuosikausia. Oma viiden sukupolven esipolvitauluni on melkein täydellinen. Toinen avoimista ruuduista johtuu aviottomana syntyneestä esiäidistäni ja toinen - ihme kyllä - siitä, että en ole löytänyt äitiä vuonna 1811 syntyneelle Tiina Suorsalle.
Kuvan esipolvitaulu on tehty kansalaisopiston tilkkutyökurssilla pari vuotta sitten. Pohja on mustaa villakangasta. Siihen on alikeompelulla kiinnitetty tietoja esivanhemmista, nimet, syntymä- ja kuolinvuodet. Konekirjontakuviot täydentävät näkymää.

Valokuvia kankaalle, alikeompelua, käsinkirjontaa ja itsevärjättyjä kierrätyskankaita. Niistä muodostuu toinen rakas työni. Eino Leinon laulun sanoin:

"Puunto pilven, johon päivä hukkuu,
 siinto vaaran tuulisen mi nukkuu. 
Tuoksut vanamon ja varjot veen, 
niistä sydämeni laulun teen."  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti